VALIKKO

Historiikki

Historiikki

Seura syntyy

Salibandy Club Classicin juuret juontuvat seuran sielun Pasi Peltolan jo yläasteella 13-vuotiaana alkaneesta, aina Kauppaopistoon asti kestäneestä, valtavasta sählyinnostuksesta. Pelikavereina noina kouluaikoina oli paljon alkuperäisiä Classiclaisia, mm. Marko Ruponen, Pasi Pulkkinen, Mikko Kostamovaara, Mika Myllymäki, Janne Männistö, Hannu Pelttari, Harri Petäjistö ja Jari Sorvali.

Päähänpiston oman seuran perustamisesta Peltola sai lokakuussa 1990 Veli Paloheimon polttareissa, Lapinniemen Kylpylän porealtaassa – totta kai. Osa Classicin alkuperäisistä pelaajista oli tuolloin pelannut muutaman vuoden salibandya MaPassa I-divisioonassa. Peltolan ideasta innostuivat muutkin. Seuraavaksi oli keksittävä seuralle nimi!

Peltola ja hänen oikea kätensä Marko Ruponen istuivat yhdessä miettimässä tulevaa nimeä Classicin synnyinsijoilla Tampereen Tenniskeskuksessa. Kun pöytäkeskusteluun liittyi alkuaikojen tähtisentteri Mika Niemi, Ruposella välähti hänen katsoessaan, mitä Niemen villapaidassa luki. Siihen oli suurin kirjaimin kirjoitettu: ”Classic”. Nimiehdotusta ei heti alkuun pidetty ehdottoman loistavana, mutta kun parempaakaan ei kukaan ehdottanut ja kenenkään mielestä ”Classic” ei ollut huono, oli seuran nimi näin syntynyt. Myöhemmin virallisen logon sini-puna-valkoväreineen suunnitteli monitaiteilija Ismo Koistinen, josta hänelle suuri kiitos, sillä tyylikäs logomme on vienyt seuraamme monilta osin imagollisesti eteenpäin.

Perustava kokous pidettiin Tampereen Tenniskeskuksessa 3.12.1990. Kokouksessa laadittiin perustamiskirja, viralliset säännöt ja valittiin johtokunta, joka muodostui seuraavanlaiseksi:

Puheenjohtaja Hannu Granroth
Varapuheenjohtaja/rahastonhoitaja Sami Seppänen
Sihteeri Jari Apuli
Toiminnan vetäjä Pasi Peltola
Marko Ruponen
Tero Lahtinen
Janne Männistö

Seura oli saatu pystyyn ja oli tekojen aika. Ensiksi oli löydettävä pelaajat ensimmäiselle kaudelle, joka alkoi syksyllä 1991. Aikaa oli riittävästi, sillä kausi -90/91 oli jo käynnissä eikä sarjoihin ehditty ilmoittautumaan. Tuon kauden harjoittelukin tapahtui vain yksittäisinä sattumanvaraisina reeneinä tai höntsyinä. Muutama ottelu ehdittiin kuitenkin pelata jo syksyllä 1990. Vähän ennen virallista perustamista joukkue voitti legendaarisen turnauksen, Janomies-Openin, joka voitettiin myös kahtena seuraava kautena. Kauden päätapahtumaksi voi sanoa keväällä Ylivieskaan tehdyn virkistysmatkan, korkean paikan leirin. Kauden päättäjäisissä jaettiin seurajoukkueen SAPO-patsas, jonka sai Pasi Pulkkinen.

Siitä lähtien on arvostettua SAPO-patsasta jaettu joka vuosi ansioituneelle Classicläiselle, jonka suuri sydän on vienyt seuraa eteenpäin joko kentällä tai kaukalon ulkopuolisen työn avulla!

Ensimmäinen pelikausi 1991-1992

Seurassa oli siis vain yksi joukkue, miesten joukkue, joka oli ilmoittautunut III-divisioonaan, SM-Cupiin ja Tampere-sarjaan! Seuran ja joukkueen toiminta-ajatus ilmenee Peltolan ensimmäisen kausijulkaisun pääkirjoituksesta:

vaikka pelaaminen ja mahdolliset voitot otteluisssa ovatkin meille tärkeitä, ensisijainen tavoitteemme on rehdin joukkuehengen luominen sekä hyvien ystävyyssuhteiden ylläpitäminen.”

Joukkue koostui pääsääntöisesti Tampereen Tenniskeskuksen yhteisössä olleista nuorista, joilla oli siis vahva tennis- tai jääkiekkotausta. Ryhmä oli pitkään hyvin tiivis, paljon yhdessä aikaa viettävä ja uskomattoman hyvähenkinen. Silloin oltiin myös hyvin tarkkoja, ettei joukkueeseen niin vain tullut kukaan ”ulkopuolinen”. Jäseniä ensimmäisellä kaudella oli 27, joista lähes kaikki olivat pelaajia. Lisäksi oli muutama kannatusjäsen kuten Reijo Palmu, Pentti Kallioinen, Timo Virtanen, Ismo Koistinen ja Hans Kauppila sekä puheenjohtaja Hannu Granroth. Tuolloin salibandy oli vielä hyvin pientä ja suurelle yleisölle lähes tuntematon peli. Otteluita saatettiin pelata saleissa ilman kaukaloa. Emme silloin uskoneet, että salibandystä nousisi suosittu kilpaurheilumuoto, tosin eipä asiaa tuolloin edes paljon ajateltukaan.

Classicin ensimmäinen joukkue: Ylärivi: Palmu Reijo (*), Männistö Janne, Kiikkinen Pasi, Kallioinen Pentti, Myllymäki Mika, Pulkkinen Pasi, Niemi Mika, Kiikkinen Petri, Granroth Hannu (PJ), Apuli Jari, Kostamovaara Mikko Alarivi: Seppänen Sami, Ruponen Marko (A), Peltola Pasi (C), Lahtinen Tero, Vilhunen Janne, Vilhunen Harri, Petäjistö Harri, Sorvali Jari Puuttuu: Paloheimo Veli, Vähätalo Hannu, Sorvali Pasi, Savola Lauri, Pelttari Hannu, Leppänen Vesa, Kauppila Hans (*), Virtanen Timo (*) ja Koistinen Ismo (*) (*)=kannatusjäsen

Uusi joukkue tarvitsi tietenkin myös pelipaidat ja niinpä Peltola ja Ruponen marssivat erääseen ompelimoon mielessään tietty hahmotelma tulevasta pelipaidasta. Pelipaidan omaperäinen ja loistava ulkonäkö on perua ompelimon tekemästä virheestä, sillä aluksi he tekivät meidän mieleen aivan liian pienet paidat. Niinpä paitaa suurennettiin melkoisesti ja lopputulos oli ulkoasultaan entistäkin parempi.

Classicin joukkue oli erittäin taitava, vaikka sen motiivit ja harjoittelumäärät olivat hyvin vähäiset, mutta aina kun kehään astuttiin oli sydän valtava. Vaikka joukkue pelasi ensimmäistä kauttaan ja alimmalla sarjaportaalla III-divisionassa, päihitti se monia silloisia huippujoukkueita. Muun muassa ensimmäisessä virallisessa ottelussaan Classic voitti rakkaan paikallisvastustajan Gunnersin 3-2 Tampere-sarjan ottelussa Atalpassa 24.8.1991 (pöytäkirja). Classicin historiallisen ensimmäisen maalintekijänä oli Mikko Kostamovaara, Petri Kiikkisen syötöstä. Ottelun sankariksi nousi kaksi rankkaria torjunut maalivahti Pasi Pulkkinen. Myös SM-Cupissa Classic nöyryytti silloista hopeamitalijoukkue SSV:tä voittaen Vuosaaressa 2-3. Ikimuistoiset juhlat räjäytti ilmaan jatkoajalla maalin tehnyt Hannu Pelttari.

– Joukkueemme jäsenien ja koko seuran toiminta oli kyllä tuolloin ja myös melko pitkään sen jälkeenkin aika riehakasta. Tästä riehakkuudesta ja hyvähenkisyydestä on positiivisia piirteitä edelleenkin seuramme kulttuurissa yhdistettynä kovaan urheilullisuuteen, toteaa Pasi Peltola.

Pelillisesti ensimmäinen kausi oli siis heti menestys. Joukkue nousi puhtaalla pelillä II-divisioonaan ja Tampere-sarjassa kaulaan ripustettiin pronssiset mitalit.

Toiminnallisesti Classic on aina ollut varsin aktiivinen. Heti alusta alkaen viriteltiin jos jonkin näköistä tapahtumaa. Jokainen tuolloin toiminnassa ollut muistaa varmasti talvella 1991 pidetyt bileet Cabaree Oscarissa, jossa pelaajat tahdittivat peliasut päällä Sepi Kumpulaista. Myös keväällä Classicin ja Tampereen piirin kanssa yhteistyössä järjestetty loppuhuipentuma Tammelan Palloiluhallissa oli ikimuistettava. Näytösottelua Tappara-Ilves saapui katsomaan lähes 500 ihmistä.

Classic toimi alusta alkaen hyvässä yhteistyössä Tampereen Tennisseuran sekä Tampereen Tenniskeskuksen kanssa ollen monena vuonna pitkälle 90-luvun loppuun asti mukana erilaisten tapahtumien ja talkoiden suurena apuna. Keväällä pelattiin myös ensimmäinen TATS-Classic tennisseuraottelu, jonka TATS voitti 13-11. Tästä seuraottelusta muodostui myös perinne. Tärkeä seikka seurallemme on ollut erityisesti Tennisseuran toiminnanjohtajan Hannu Granrothin asiantuntijapanos urheiluseuraa koskevissa asioissa. Granroth on ollut seuran synnystä tähän päivään asti seuramme hallituksen puheenjohtaja.

1992-1993 Classic-perhe alkaa kasvamaan

Vuosien 1992-1995 pääteema oli oikeastaan: ”Classic pelaa, pitää hauskaa ja se myös näkyy” – ja se myös näkyi. Henki vain kasvoi ja samoin myös jäsenmäärä. Kaudelle -92-93 alettiin kehittämään naisten joukkuetta sekä miehille ns. farmijoukkuetta. Pelaajat kerättiin pääsääntöisesti jälleen Tenniskeskuksen yhteisöstä.

Miesten edustusjoukkue pelasi loistavan runkosarjan II-divisionassa ja meni puhtaalla pelillä nousukarsintoihin. Valitettavasti liian moni runkopelaaja jätti nämä pelit väliin ja nousuhaaveet romuttuivat.

– Jos olisimme tuolloin nousseet I-divariin, uskon, että olisimme olleet liigassa paljon aikaisemmin. Tuosta pettymyksestä alkoi pariksi vuodeksi sellainen rämpiminen, joka oli vähällä tuhota koko seuran, muistelee Peltola.

1993-1994 boomi kasvaa, veteraanit uutena mukaan, tuloksellisesti alaspäin

Uutena joukkueena mukaan tuli nyt puheenjohtaja Hannu Granrothin vetämät veteraanit, jotka veteraani sanastaan huolimatta kelpuutti joukkueeseensa kaikenikäiset ja tasoiset pelaajat – ja näinhän on vielä tänä päivänäkin.

Classic-veteraaneja vuosien varrelta:
Ylärivi: tuntematon, Raukola Jarmo, Pesonen Mikko, Hämeenaho Kari, Putaja Markku, Rajahalme Markku, Lehto Tommi, Nummela Mikko
Alarivi: Alila Ilkka, Lax Juhani, Granroth Hannu, Ekola Erkki, Virtanen Timo. Puuttuu: Kortesniemi Jouko, Hakala Markku, Vähätalo Hannu, Virtanen Teemu ja Tuomisto Jarkko

Miesten edustuksen puolella ei pysytty kehityksen mukana. Muutamien runkopelaajien lopetettua joukkue ei ollut kykenevä enää nousukarsintoihin II-divisionassa ja vaikka muutamilla seuran aktiivivetäjillä oli jo halua kehittää urheilullista toimintaa, ei pääjäsenistö eikä johtokunta ollut tähän valmis. Haluttiin ettei seuraan tule pelaajia silloisen yhteisömme ulkopuolelta. Tämä päätös oli syöstä Classicin tänä ja seuraavana vuonna katastrofiin.

Naisten ja farmin toiminta oli alkanut tänä vuonna toden teolla. Naisten ensimmäisinä valmentajina toimivat Pasi Peltola ja Mikko Kostamovaara. Naisten toiminnasta vastasivat Niina Peltola ja Kirsi Vilen. Farmin sieluina häärivät Juuso Koskinen, Mikko Soininen ja Jani Kianta. Molemmat joukkueet pelasivat kuitenkin vain Tampere-sarjaa ja menestyskin jäi vähäisiksi. Tällä kaudella Jari Sorvali liittyi johtokuntaan ja rahastonhoitajaksi. Tämä tehtävä on jatkunut mallikkaasti tähän päivään saakka.

Jo ensimmäisestä kaudesta lähtien on seura viettänyt päättäjäisiä, joissa aktiivisia talkootyöntekijöitä ja hyviä pelimiehiä on palkittu. Niin tehtiin myös tänäkin vuonna, mutta nyt mukana olivat ensimmäistä kertaa miesten joukkueen lisäksi naisten joukkue sekä farmi. Tästä alkoi myös päättäjäispäivänä pelattavan Itä-Länsi ottelujen perinne.

Classicin ensimmäinen liiton sarjassa pelannut naisjoukkue: Ylärivi: Jyrkivaara Janine, Peltola Niina, Saukkonen Elina, Kyntäjä Johanna, Kärelampi Anna, Vilen Kirsi, Kostamovaara Hanna. Alarivi: Hollo Mia, Ruuskanen Sanna, Kontio Hanna, Hartman Anne-Mari, Ketolainen Soile, Varpula Anu ja Majaniemi Nina. Puuttuu: Kuusisto Milla, Parmas Mari-Liis, Holmberg Kirsi, Määttänen Mari, Kaasalainen Mia, Peltola Katja ja Tolppa Elina.

1994-95 Miehet lähellä tippumista, Peltolan maajoukkue-kokemus pelasti Classicin, naiset aloittivat II-divisioonassa

Kauden alussa nähtiin aikamoinen ihme, kun edustusjoukkueen kapteeni Pasi Peltola runnoi itsensä kaikkien karsintaleirien läpi itsensä varsinaiseen maajoukkuerinkiin ja maaotteluihin Ruotsia ja Sveitsiä vastaan. Valitettavasti tämä oli tuolloiselle seurajoukkueelle paha takaisku, sillä useat maajoukkueleirit osuivat samaan aikaan kuin miesten joukkueen sarjapelit. Ja kun tuolloinen maajoukkueen päävalmentaja Antti Ruokonen antoi Peltolalle vaihtoehdoiksi joko maajoukkueura tai Classic, oli Peltola pakotettu pettämään seurajoukkueensa. Vielä kun Mikko Kostamovaara oli päättänyt siirtyä joukkueesta pois ja kun Ruponenkin poti koko alkukauden pahaa polvivammaa, oli joukkue ennen viimeistä turnausta lähes varma putoaja.

– Keväällä ennen viimeistä turnausta oli joukkueesta lähdössä vain kuusi pelaajaa viikonlopun kolmeen peliin ja kun vastassa oli sarjan kärkijoukkueet, jotka oli pakko voittaa, tuntui tilanne aika pahalta. Ostimme kuitenkin parille uudelle pelaajalle nopeasti lisenssit, kaivoimme suuren Classic-sydämen esiin ja hoidettiin homma kotiin, muistelee Ruponen.

– Sain maajoukkuekokemuksista valtavan innoitteen ja uskon, että tästä lajista tulee vielä suurta ja urheilullista. Halusin tehdä seuraan ideologisen muutoksen. Pelaajia, jotka halusivat pelata vain silloin tällöin, oli pakko lähteä karsimaan pikku hiljaa pois. Hyviä pelimiehiä oli myös pakko saada ulkopuolelta lisää. Urheilullisuustasoa oli ehdottomasti nostettava. Organisaatiota oli lähdettävä ammattimaistamaan. Sama koskisi myös naisten edustusjoukkuetta. Oli muutosten aika! Oli aika saada myös muut johtohenkilöt tästä vakuuttuneiksi! -muistelee toiminnanjohtaja Peltola tuolloisia tunnelmiaan.

Tänä vuonna SAPO-patsaan sai Marko Ruponen, joka on ollut alusta alkaen johtokunnassa sekä edustusjoukkueen runkopelaaja aina kauteen 2000/2001 asti. Yhtä pitkään pelanneita ovat lisäksi vain Pasi Peltola ja Jari Sorvali. Marko Ruponen on myös ollut viime vuosina päätekijänä kaikissa painotuotteissa ja julkaisuissa.

Ruponen ja SAPO-patsas

Pelkkää murhetta kausi -94/95 ei tietenkään ollut varsinkaan virkistyspuolella. Kesällä -95 järjesti Classic yhdessä TATS:n kanssa ensimmäisen Tennis Partyn Pyynikin ammattilaiskisojen yhteydessä Hotelli Rosendahlissa. Näistä kekkereistä muodostuikin yksi Classic-historian suurimmista hengen näytöksistä ja spektaakkeleista. Vuonna -99 pidettiin viimeisin Tennis Party. Ehkä vielä jonakin päivänä esiintyy Madonnat, Elvikset, Blues Brothersit ym. tähdet.

Ensimmäisen Tennis Partyn tunnelmaa – Village People (Mika Hirsimäki, Janne Vainio, Tatu Varpukorpi, Mikko Petäjistö ja Pasi Sorvali)
Ensimmäisen Tennis Partyn tunnelmaa – Spice Girls (Heli Jaatinen, Mia Kaasalainen, Niina Peltola, Johanna Vesa ja Pauliina Villilä).
Ensimmäisen Tennis Partyn tunnelmaa – Riverdance (Pasi Peltola, Irina Peltola, Jyrki Laaksonen, Veera Molkka ja Pekka Hannula).
Ensimmäisen Tennis Partyn tunnelmaa – Tuomarirock – Mika Myllymäki
Ensimmäisen Tennis Partyn tunnelmaa – Madonna – Mia Kaasalainen
Antero Mertaranta – Hannu Granroth

1995-1996 Classicin ideologia uusiksi – heti loistava menestys

Kauden kausijulkaisun pääkirjoituksesta:

Olemme perustaneet projektin, jonka tarkoituksena on saada joukkueemme ensi vuosituhannen alkuun mennessä taistelemaan SM-liigan mitaleista. Jotta tämä haasteellinen tavoite toteutuisi on ykköstavoitteemme rakentaa urheilulliset joukkueet, jonka pelaajat ovat motivoituneita, aktiivisia ja jotka ennen kaikkea haluavat menestyä.

Tuolloin tiedostettiin, että yhdessä yössä tai kaudessa tämä ei onnistu, mutta näillä eväillä ja pitkäjänteisellä työllä uskottiin vakaasti joukkueen ja seuran mahdollisuuksiin. Tulevaisuuden visioihin kuului myös junioritoiminnan käynnistäminen, miesten II-joukkueen toiminnan elvyttäminen sekä uusien ihmisten löytäminen työskentelemään Classic-organisaatioon.

Ideologiamuutos oli siis saatu seuran johdossa läpi. Miesten joukkueeseen saatiin aktiivisia, urheilullisesti hyviä pelimiehiä, kuten Mika Hirsimäki, Sami Paavola ja Mark Lehtimäki, jotka ovat olleet avainasemassa nostamassa joukkuetta SM-liigaan asti. He ovat toimineet aktiivisesti myös seuraorganisaation hyväksi.

Naisten puolella ratkaisu löytyi naapuriseurasta Manse Heartbreakersistä, jonka johto halusi yhdistyä Classiciin. Avain pelaajina MaHasta tulivat mm. Irina ja Veera Molkka sekä Mari Levonen. He ovat myös olleet nostamassa Classicin naisia SM-liigan huipulle asti. Toiminnallisesti naisten joukkue sai myös paljon tuulta purjeisiin Irinan otettua taloudelliset ja toiminnalliset asiat hoiviinsa.

Suuri kiitos kuuluu myös tämän kauden fysiikkavalmentajalle Jorma Heljopurolle, jonka opit ja avut olivat molempien joukkueiden menestykselle avainasemassa. Panostus myös lajivalmennukseen oli nähtävissä. Peltolan luoma Classic-pelityyli toi tulosta molemmissa joukkueissa ja ennen kaikkea tärkeää oli valtava keskittyminen pelaajien teknisyyteen.

Kun kausi oli ohi voitiin todeta ideologisen muutoksen onnistuneen. Molemmat joukkueet nousivat vihdoin I-divisioonaan ja innostus kasvoi. Seurakin oli jo kasvanut yli 100 jäseniseksi neljän joukkueen seuraksi. Tästä oli hyvä ponnistaa eteenpäin. Taustalla oli uskomaton yhteishenki, joka nyt yhdistyi urheilullisuuteen.

Virkistystoiminnan pysyminen vireänä koettiin edelleen tärkeänä. Tästä selvänä osoituksena olivat seuran pitämät kolmet! päättäjäiset keväällä -96. Ensiksi joukkueet viettivät kauden päättyessä omat saunailtansa, sitten järjestettiin päättäjäismatka Tallinnaan ja lopuksi yhteiset viralliset päättäjäiset Poliisien Majalla Hervannassa. Samanlainen kaava on kyllä toistunut monena muunakin vuonna.

1996-1997 asetti varsinkin organisaation kehittämiseen paineita

Miesten ottelut I-divisioonassa pelattiin yksittäisinä otteluina, mikä asetti varsinkin organisaatiopuolelle suuria haasteita. Kauden aikana panostettiin myös seuran fanituotteisiin, julkaisuihin ja tiedotukseen erittäin paljon. Edustusjoukkueiden ensimmäiset kaudet I-divisioonassa sujuivat kohtuullisesti joukkueiden sijoituttua keskikastiin. Töitä oli tehtävä vielä enemmän, pelaajista oli tehtävä vieläkin teknisempiä, fyysisempiä ja taktisempia. Oli myös löydettävä lisää vahvistuksia.

Kaukalon ulkopuolella Classicin uusin voimannäytös oli kesällä järjestetty Suomen suurin katusählyturnaus, johon osallistui 50 joukkuetta! (kuva)

Tunnelmaa Suomen suurimmasta katusählyturnauksesta vuodelta 1996

97-98 naisten unelma SM-sarjasta toteutuu, miestenkin lähellä

Kauteen valmistauduttiin niin miesten kuin naistenkin puolella paremmin kuin koskaan, harjoittelun määrää lisättiin oleellisesti. Tälle kaudelle saatiin oikeastaan myös ensimmäiset rohkeat, jotka uskalsivat toisesta salibandyseurasta Classiciin. Leimamme ja imagomme niin sanottuina kaverijoukkueina ei vielä ollut karissut. Samoin urheilullisuuteemme ei tässä vaiheessa muualla salibandypiireissä vielä uskottu. Ladunavaajia oikeastaan tällä saralla olivat miesten puolella mm. Tatu Varpukari, Lauri Tuomi, Antti Mäki, Marko ja Ari Lamminpohja sekä jo aiemmin seuraan tulleet Mark Lehtimäki ja Mika Hirsimäki.

Menestys olikin työmäärään nähden täysin ansaittua. Naiset pelasivat unohtumattoman tappiottoman kauden uuden supervahvistuksen Katriina Saarisen johdolla ja päättivät ikimuistoisen Ahvenanmaan turnauksen villeihin voitonjuhliin nousten SM-sarjaan. Miehetkin kurkistivat jo liigaan, mutta nousukarsinnoissa Hämeenlinnan RuRu oli vielä vahvempi otteluvoitoin 3-0.

– Näin jälkeenpäin ajatellen oli onni ettemme nousseet tuolloin, sillä emme olleet vielä valmiita liigaan, muistelee Peltola, joka päätti vuodesta 1991 alkaneen pelaajavalmentaja uransa näihin otteluihin. Oli aika jälleen uudistua.

1998-99 Junioritoiminta alkaa, miesten unelmajoukkue unohtaa työnteon, Naiset SM-Cupin voittoon!

Classicin ensimmaisiä junioireita
Classicin ensimmaisiä junioireita

Ehkäpä kauden merkittävin haaste oli nyt alkanut junioritoiminta. Ensimmäiset joukkueet olivat C-84 ja E-87-pojat valmentajinaan Timo Ruppa ja Tommi Terho sekä junioripäällikkönä Juuso Koskinen. Taloudellisesti alku oli varsin tuskallista, mutta muuten varsin positiiviset kokemukset antoivat junioritoiminnallemme hyvän lähtölaukauksen.

Seuran menestys ja imagollinen muutos alkoi näkyä myös yhteistyökumppaneiden lisääntyneenä kiinnostuksena. Ennen kauden alkua solmittiin merkittävät yhteistyösopimukset mm. Tevateam Oy:n, Errean ja Unihocin kanssa. Merkittäviä ja pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita vuosien varrelta ovat mm. Tampereen Tenniskeskus, Rengasravintola Oy, Multiprint ja Autotalo Laakkonen.

Pelaajia virtasi seuraan myös yhä enemmän ja tälle kaudelle saimme runsaasti liigakokemusta omaavia pelaajia kuten Pekka Hannula, Joni Korppi, Jarkko Mäkisalo, Tero Salomaa, Janne Jantunen ja paluun tehnyt Mikko Kostamovaara. Kunnioitettavan päänavauksen teki myös Aki Lahtinen, joka otti seitsemän kautta kestäneen Peltolan valmentajapestin haltuunsa. Kausi ei kuitenkaan sujunut hyvän alunkaan jälkeen mitenkään mairittelevasti eikä putoamiskarsinnatkaan olleet kaukana. Viimeisen runkosarjan ottelun piti päättyä vähintäänkin tasapeliin Koo-Vee:ta vastaan ja ottelu oli jo 0-4, mutta yllätys yllätys suuri Classic-sydän pelasti jälleen.

Silloin luultiin hyvän materiaalin riittävän ja unohdettiin työnteon merkitys. Lisäksi Peltola teki erittäin tyhmän päätöksen joulutauolla: lopetti pelaamisen ja ryhtyi valmentamaan. Hyvin alkaneen kauden jälkeen koko pakka sekosi loppukaudeksi. Ehkä sekin piti kokea ja Peltolan ura jatkuu edelleen liigassa.

Kauden aikana alkoi todenteolla myös junioritoiminnan suunnittelu. Päällepäsmäriksi saatiin innostettua Juuso Koskinen, joka Hannu Granrothin ja Pasi Peltolan avustamana teki todella tärkeän alkutyön seuramme juniorityön synnyn eteen. Virkistyspuolelta mainittakoon seuramatka Prahan MM-kisoihin (kuva).

seuramatka Prahan mm-kisoihin_97-98
Seuramatka Prahan MM-kisoihin: Vas.ylh. Maria Koljonen, Anu Kuusikko, Antti Aho, Katriina Saarinen, Hannu Granroth, Veera Molkka, Pauliina Villilä ja Pasi Peltola. Alh.vas. Nora Kallio-Valkama, Pirjo Helin, Markku Putaja, Harri Kallio-Valkama, Satu Järveläinen ja Irina Peltola.

Naisten SM-sarja alkoi perin tahmeasti, joukkue osoitti kauden mittaan kuitenkin potentiaaliaan nousten Play-Off -pelehin, joissa kuitenkin HIFK oli parempi kahden tiukan ottelun jälkeen. Varsinainen pommi nähtiin kuitenkin joulukuussa, kun naiset voittivat SM-Cup mestaruuden. Finaalissa kaatui KKV Keravalta unelmasuorituksen jälkeen 7-1. Uutena joukkueena tuli kaudelle mukaan naisten II-joukkue (kuva).

ensimmainen naisten II-joukkue
Ensimmainen naisten II-joukkue

Ensimmäinen naisten II-joukkue: Vas.ylh. Mia Oksanen, Heli Jaatinen, Milla Salonen, Sari Järveläinen, Heta Pulakka, Minna Pohjola.
Alh.vas.
 Jouk.joht. Marja-Liisa Ruohoniemi, Sari Liinpää, Satu Tamminen, Johanna Pajunen (C), Riikka Mansikkaniemi (A), Mirkka Metsäranta ja valmentaja Veera Molkka

Toiminnallisella puolella merkittävin tapahtuma oli keväällä Eerikkilän Urheiluopistolla vietetty strategiaseminaari, jossa yli 20 seuran aktiivisinta henkilöä kokoontui pohtimaan seuran kehittämistä ja tavoitteita seuraaville vuosille. Vetäjinä toimivat Pasi Peltola ja Risto Hannula.Kauden suurena ongelmana oli Tampereen katastrofaalisen huono salitilanne. Kaupungista löytyi vain yksi täysimittainen kenttä Finlaysonin tehdasalueelta, jonka puitteet olivat erittäin kehnot.

Kauden suurena ongelmana oli Tampereen katastrofaalisen huono salitilanne. Kaupungista löytyi vain yksi täysimittainen kenttä Finlaysonin tehdasalueelta, jonka puitteet olivat erittäin kehnot.

Toiminnallisella puolella merkittävin tapahtuma oli keväällä Eerikkilän Urheiluopistolla vietetty strategiaseminaari, jossa yli 20 seuran aktiivisinta henkilöä kokoontui pohtimaan seuran kehittämistä ja tavoitteita seuraaville vuosille. Vetäjinä toimivat Pasi Peltola ja Risto Hannula.

1999-2000 Miesten liigapaikka ansaitaan

Unelma miesten liigapaikasta kävi vihdoin toteen. Se todella ansaittiin.

Mikko Oksanen
  Mikko Oksanen
Toni Katajisto
Toni Katajisto

Valmennuskaksikko Mikko Oksanen (vas. kuva) ja Mika Myllymäki tekivät I-divisioonan tähtisikermästä joukkueen isolla J:llä. Nousu vaati todella monivaiheisen onnistumisten ketjun.

Ensin runkosarjan toinen, sitten välisarjasta tiukasti jatkoon, nousukarsintojen ensimmäisen play-off vaiheen tiukka voitto TPK:sta otteluvoitoin 3-2 ja sitten ne uskomattomat NST-pelit, joissa nousu ratkesi vasta viimeisen viidennen ottelun jatkoajalla, kun Toni Katajisto (oik. kuva) maalillaan räjäytti aloittaen pitkät ja riehakkaat nousujuhlat.

Naisten joukkueen toinen SM-kausi päättyi lievään pettymykseen, kun tie katkesi jälleen puolivälierissä tällä kertaa SPV:lle. Joukkue osoitti kauden jälkeen valtavaa kunnianhimoa aloittaen välittömästi uuden kauden harjoittelun tavoitteenaan mitali 2001.

Uutena joukkueena Classicin perheeseen tuli Miesten II-joukkue (kuva), joka voitti puhtaalla pelillä V-divisioonan nousten sarjaportaan ylöspäin. Pelaajavalmentaja Seppo Randelinin johdolla joukkueesta oli kypsynyt todella kunnianhimoinen alasarjajoukkue.

Ensimmäinen miesten II-joukkue

Ensimmäinen miesten II-joukkue
Ensimmäinen miesten II-joukkue

Vas.ylh. Marko Ruponen, Jari Paakkunainen, Risto-Matti Lehto, Ari Kuusela, Tero Tarsa (C), Toni Lindholm, Mika Vanhanen, Pasi Koivisto, Samuel Lahtinen, pelaajavalmentaja Seppo Randelin.
Alh.vas. Jarkko Veijanen, Tuomo Pirttilä, Jani Levänen, Tero Välimäki, Sami Vuorinen.
Puuttuvat Perttu Hänninen, Jarkko Tuomisto ja Tommi Terho

Timo Ruppa
Timo Ruppa

Junioripuolella tapahtui lopullinen räjähdys. Uusina joukkueina seuraan liittyi D-tytöt ja neljä poikien joukkuetta sekä salibandykerho. Junioripäällikön tehtävät otti hoiviinsa Timo Ruppa (kuva). Muiltakin osin organisaatio kasvoi tarpeellisilla valmentajilla ynnä muilla toimihenkilöillä. Jäseniäkin seurassamme oli nyt 220.
Keväällä seura järjesti yhdessä Gunnersin ja SSBL Oy:n kanssa Pyynikin palloiluhallissa ensimmäisen Tampereella pelatun maaottelun, jossa Suomi kohtasi Latvian.

Huvipuolelta kannattaa mainita Oslon MM-kisoihin järjestetty seuramatka sekä jälleen kerran vietetyt unohtumattomat päättäjäiset Irjalan Makasiinilla. Päättäjäisissä oli selvästi havaittavissa miesten joukkueen kauan odotetun SM-liiganousun toteutuminen.

Ikäviäkin asioita on Classicin historiaan mahtunut. Yksi suurimmista oli seuran irtaantuminen Tampereen Tennisseurasta ja Tenniskeskuksesta. Muutaman vuoden jatkuneet erimielisyydet tiettyjen Tennisseuran ihmisten kanssa kärjistyivät uudestaan ja Classicissä haluttiin toiminnalleen oma rauha. Niinpä tästä seurauksena seuralle vuokrattiin omat toimistotilat (kuva) Takahuhtiin.

Classicin toimisto

2000 – 2001 Classicin juhlavuosi

Seuran 10-vuotisjuhlavuonna voidaan todeta, että Classicistä on tullut merkittävä urheiluseura tamperelaisessa palloilukulttuurissa. Classic voi ylpeänä esitellä seitsemän aikuisjoukkuetta, kahdeksan juniorijoukkuetta sekä neljä sählykerhoryhmää ja lukuisia kannatusjäseniään. Seuran kasvulle ja menestykselle on odotettavissa jatkoa tulevaisuudessakin.

Joukkueiden saavutukset juhlavuonna ovat olleet myös erinomaiset. Parhaana saavutuksena voidaan ehdottomasti pitää naisten edustusjoukkueen SM-hopeaa ja Suomen Cup-voittoa. He toivat siis seurallemme ensimmäisen pääsarjamitalin ja veivät naissalibandyä urheilullisesti ja imagollisesti merkittävästi eteenpäin. Viimeistä ratkaisevaa finaaliottelua oli Kaukajärven Salibandyhallissa seuraamassa lähes 600 ihmistä. Myös miesten edustusjoukkue pelasi loistavasti ensimmäisenä liigakautenaan päästen Play-Off -peleihin asti sijoittuen lopulta seitsemänneksi. Harrastejoukkueiden puolella menestys ei ollut huonompaa. Miesten II- ja III-joukkue nousivat omien lohkojensa voittajina sarjaporrasta ylemmäksi III- ja IV-divisiooniin. Naisten II-joukkue ylsi myös nousuun ja pelaa ensi kaudella I-divisioonassa. Junioripuolellakin päästiin jo nauttimaan menestyksestä. Parhaina saavutuksina mainittakoon A-tyttöjen neljäs sija SM-sarjassa ja D-tyttöjen aluemestaruus.

Naisten maajoukkue
Naisten maajoukkue

– Joukkueiden määrän raju kasvaminen, omien toimitilojen luominen ja miesten edustusjoukkueen ensimmäinen liigakausi aiheuttivat kauteen lähdettäessä melkoiset toiminnalliset ja taloudelliset paineet. Nämä kaikki kuitenkin hoidettiin esimerkillisesti. Tästä on hyvä jatkaa tietä Suomen johtavaksi salibandyseuraksi, aprikoi toiminnanjohtaja Pasi Peltola.

Toiminnallisella puolella Classic oli järjestämässä ensimmäistä naisten maaottelua Tampereella. Tällöin Suomi kohtasi jälleen Latvian. Suomen voittoon päättyneessä ottelussa pelasi neljä Classicin pelaajatarta (kuva): Katriina Saarinen, Tytti Lehtinen, Satu Schilcher ja Petra Mäntynen. Toukokuun lopulla pelattaviin naisten MM-kisoihin Classicistä on valittu Katriina Saarinen, Satu Schilcher ja Petra Mäntynen. Miesten puolella kauden aikana maaottelupaidan päällensä pukivat Sami Tuulola, Sami Mattila ja Tuomas Koukkari.

Seurassamme on aina panostettu henkeen ja suureen Classic-sydämeen, joka on saatu aikaan mm. loistavilla persoonilla sekä joukkueille ja koko seuralle tarkoitettujen tapahtumien ansiosta. Voimme olla myös ylpeitä siitä, että lähes kaikille Classiciin tulleille on jäänyt ikuinen Classic-sydän.

Varsinainen virkistystoiminta jäi tällä kaudella seuran laajetessa ja urheilullisen toiminnan kasvaessa hieman vähemmälle. Päätapahtumaksi muodostui tietenkin 5.5.2001 samassa yhteydessä järjestettävät kauden päättäjäiset ja 10-vuotisjuhla. Juhlassa palkittin ja nimettiin tällä kaudella ansioituneiden lisäksi mm. kunniajäsenet, ainaisjäsenet, pelaaja-aateliset ja kunniayhteistyökumppanit.