Tämän viikon tiistaina julkistettiin lopullinen Suomen kisajoukkue joulukuussa Prahassa pelattaviin salibandyn miesten maailmanmestaruuskisoihin. Joukkueeseen valittiin ”meidän seurasta” peräti 10 pelaajaa. Yhdeksän kenttäpelaajaa, hyökkääjät Sami Johansson, Eemeli Salin, Nico Salo, Joonas Pylsy, Jussi Piha sekä puolustajat Krister Savonen, Janne Lamminen, Juha Kivilehto ja Mikko Leikkanen. Ja maalia tukkimaan valittiin Lassi Toriseva. Myös valmennuksessa on vahva edustus familystä, kun Samu Kuitunen ja Juha Jäntti vahvistavat sitä osastoa. Jokainen heistä ansaitsi paikkansa ja kaikista olisi kerrottavaa monenmoista.
Tällä kertaa ottelua ennakoivaan haastatteluun valittiin näistä pelaajista ensimmäisiin miesten arvokisoihinsa lähtevä luottopakki ja taistelija Mikko Leikkanen. Hänen tarinansa on osoitus todellisesta periksiantamattomuudesta ja poikkeuksellisesta luonteesta ottaen huomioon hänen loukkaantumishistoriansa. Tähän viittasi myös Classicin miesten edustusjoukkueen päävalmentaja Samu Kuitunen kysyessäni hänen luonnehdintaansa Leikkasesta:
– Mikko Leikkasesta voisi sanoa paljonkin, mutta sanon nämä kaksi asiaa tähän. Hänellä on Ensinnäkin järkyttävä Urheilijan luonne. Tulla kerta toisensa jälkeen takaisin loukkaantumisista huolimatta. Se kertoo poikkeuksellisesta urheilijan luonteesta. Toiseksi, hänellä on aivan uskomaton sopeutumiskyky aina, siis AINA tulla takaisin. Hän sopeutuu välittömästi viisikkoon, joukkueeseen, erikoistilannepelaamiseen, mihin ikinä tarvitaankaan. Ei tule valmennusurallani mieleen ketään vastaavaa tässä suhteessa.
Niinpä, tämän tason kommentti mieheltä, joka on urheilumaailmaa nähnyt ja kokenut aika paljon muualtakin kuin urheiluruudun, tai yhden lajin näkökulmasta. Kuitunen on kuitenkin elänyt urheiluelämää ja valmentanut huipputasolla monellakin mittarilla mitattuna. Ja hänen kommenttinsa selvitti aika tyhjentävästi millaisesta miehestä on kyse, kun Mikko Leikkasesta puhutaan. Annetaanpa pelaajan itse kertoa hiukan itsestään ja ajatuksistaan sekä maajoukkuekuvioiden että seurajoukkueen vastaavien osalta kysymyksiini vastaillen.
Ensinnäkin onnittelut valinnasta ja miltä tuntui kuulla siitä?
– Kiitos kovasti ja upealta tuntuu. Suomen maajoukkuepaitaan pukeutuminen on aina kunnia-asia ja kun ottaa huomioon näitä vastoinkäymisiäni, niin tuntuu ehkä vielä hienommalta kuin olin kuvitellut. 2009 pääsin pelaamaan ensimmäiset maaotteluni. Se jälkeen alkoikin sitten loukkaantumiskierre ja se huomioon ottaen tämä tuntuu todella hyvältä.
Mitä odotat tulevista kisoista?
– Menestystä odotan. Ei Suomen maajoukkueen mukana muuten kisoihin kannata lähteäkään. Minun näkemykseni mukaan olemme kurinalaisesti puolustava yhtenäinen joukkue, joka haluaa pitää palloa ja olla hyökkäyksissään murhaavan tehokas. Olen hyvin luottavaisin mielin.
Kisakutsu on varmasti ollut pitkään haaveena. Onko missään vaiheessa uraasi ollut sellainen tilanne, että usko on meinannut loppua ottaen huomioon loukkaantumishistoriasi?
– Täytyy myöntää, että jonain kesänä – en muista vuotta – käväisi pienesti mielessä jonkun takaiskua seuranneen takaiskun seurauksena, siis loukkaantumisten osalta, että olisiko tämä jo tässä. Toisaalta kun pääsin kuntoutumaan hyvin peleihin ja se kasvatti sitten taas aina sitä intoa. Ja kun pelit vielä kulkivat hyvin, niin eivät ne negatiiviset aatokset kauaa kestäneet. Mutta kyllä se aika rankkaakin on ollut. Välillä ei edes muista milloin on saanut vetää pitkäjaksoisesti samoja treenejä kuin muu jengi. Toisaalta se on ollut myös siinä mielessä opettavaista, että kaikki huoltotoimenpiteet täytyy tehdä aina vaan huolellisemmin. Lisäksi tässä on oppinut tunnistamaan itsestään sen, milloin voi tehdä ja mitä. Välillä on ollut tilanteita, että peliä on seurannut useita päiviä, ettei ole voinut kuvitellakaan pelaavansa tai vetävänsä lajitreeniä.
Avaapas hiukan lukijoille tätä vaivaasi.
– Kyseessä on pitkittynyt hyppääjän polvi. Kaksi kertaa se on leikattu ja siihen on muodostunut luupiikki, joka painaa patellajännettä. Tämähän ei ole siis mikään ihan juuri syntynyt vaiva, vaan jo vuodesta 2011 alkoi tämä ongelma, joka on kieltämättä ollut aika iso prosessi, siis sen kanssa eläminen ja niistä vaivoista ja operaatioista kuntoutuminen. Mutta kuten sanoin, tämä on myös opettanut paljon.
Olet urallasi pelannut yhden kauden ajan myös ulkomailla. Kerro mietteitäsi siitä vuodesta.
– Juu kauden 2010-2011 pelasin Sveitsin Klotenissa. Se oli upea vuosi. Asserin (Jääskeläinen) kanssa lähdettiin ja pelattiin hyvin nousujohteinen kausi. Joukkueemme oli ennakko arvioissa tuomittu putoamaan sarjasta, mutta selvisimme aina ”pleijareihin” saakka. Isoin menestys ja saavutus sieltä löytyi kuitenkin kaukalon ulkopuolelta, kun löysin tulevan vaimoni Eliisan. Eli Sveitsiin saakka täytyi tamperelaisen lähteä saadakseen turkulaisen elämänkumppanikseen.
Palattuasi Suomeen liityit jälleen Classiciin. Oliko valinta helppo?
– Juu se oli helppo ja varma valinta. Eli se oli jo Passon (Pasi Peltola) kanssa sovittu ennen lähtöä, että sieltä tullaan takaisin. Se oli minulle itsestään selvä asia. Ei ollut eikä ole ollut tarvetta edes miettiä muita vaihtoehtoja. Täällä on kaikki asiat hoidettu niin hyvin kuin se mielestäni on mahdollista, ihan kaikki.
Olet mukana työelämässä, miten siellä suhtaudutaan peliuraasi?
– Olen Tampereen kaupungin palveluksessa ja työni keskittyy kasvatus- ja opetuspalveluissa liikkumista edistäviin toimintoihin. Työnantajani on ollut todella kannustava ja joustava. Sinne puolelle täytyy antaa iso kiitos. Ja kun he ovat näin ymmärtäväisiä, niin minun täytyy toki vastavuoroisesti olla sitä myös heille.
Mitäs tavoitteita sinulla on tälle kaudelle?
– Nämä maailmanmestaruuskisat, sitten tuleekin pian vuodenvaihteen jälkeen Champions Cup, josta on jäänyt paljonkin hampaankoloon aiemmilta vuosilta, sitten on Teho Sport Suomen Cup ja siitä sitten kohti kevättä ja liigan huipennusta. Paljon siis kannuja on jaossa ja ne on meillä tavoitteena saavuttaa. Eli isoja juttuja on edessä.
Classicista valittiin pelaajistoon seuraksesi 9 muuta pelaajaa. Lisäksi tässä olet joukkueen mukana juhlinut kolmena keväänä peräkkäin kultaa kotimaan liigassa. Mistä se mielestäsi kertoo seurastamme?
– Se kertoo siitä, että takana on useampi vuosi laadukasta työtä. Joka ukko on sitoutunut yhteiseen tekemiseen ja juniorityömme on aivan loistavaa, eli vuosittain löytyy meille kokeneemmille kirittäjiä. Täytyy myös muistaa, että tämä ei ole mitään yhtäkkistä vaan hyvin pitkäjänteisen työn tulosta.
Onko tämän viikon iloisten uutisten jälkeen jotenkin tavanomaista vaikeampaa suhtautua liigapelin Kooveeta vastaan?
– Ei ole. Päinvastoin tuosta valinnasta saa vain lisää virtaa tulevaan paikallisotteluun. Yhden paikallispelin jo hävisimme pari viikkoa sitten, joten tähän peliin valmistaudutaan ihan yhtä huolella kuin muihinkin.
Sitten yksi hiukan kevyempi kysymys: Olet yksi niistä kovalaukauksisimmista pelaajista koko liigassa. Oletko mittauttanut laukauksesi nopeutta?
– En ole. Joonas Pylsy laukoi viime vuonna jollain maajoukkueleirillä muistaakseni noin 200 km/h. Johanssonin (Sami) säde, josta hän voi maalin pamauttaa on kyllä myös iso. Lisäksi voi todeta, että Juden (Jussi Piha) kantalämäri lähtee todella raikkaasti.
Kaiken kaikkiaan Leikkasen tarinaa kuunnellessa miettii, että kova yrittäminen monesti palkitaan. On upeaa huomata näistä meidän kaikista pelaajista se, että aina korostuvat samat termit; sitoutuneisuus, pitkäjänteisyys ja kova työ. Niillä pärjää pitkälle ja toisaalta ne edellyttävät paljon. Tähän pelaajaan, kuten moneen muuhunkin huippupelaajaan voi lisätä myös termin ”maanläheinen”. Kun on arvot kohdillaan, niin tulosta tulee. Kovat tekijät antavat tekojen puhua puolestaan. Niitä tekoja nähdään lisää illan pelissä Classic – Koovee. Ottelu alkaa areenalla klo 18.30. Salibandyhän tunnetusti on parasta paikan päällä, joten tervetuloa matsiin!
