VALIKKO

Maailman paras Piha!

Maailman paras Piha!

Oma PIHA-lehdessä etsitään vuosittain Suomen parasta pihaa. Salibandymaailmassa sellainen löytyy kuitenkin helpommin kuin rakennusten ympäriltä. Haastateltuani miesten edustusjoukkueemme kapteenia on hyvin helppo ymmärtää minkä takia tämä (ainakin hiukan) tamperelaistunut espoolaisvirtuoosi on useana vuonna toiminut kapteenina joukkueissaan. Vastaukset ovat analyyttisiä ja asiaa tulee ihan luonnostaan eikä sanoja tarvitse kaivella väen väkisin. Kaikessa hänen sanomisessaan ja tekemisessään korostuu ja on silminnähden jo vuosikausia korostunut se, että kun tehdään, niin tehdään kunnolla. Oli kyse sitten finaalipelien ratkaisupaikoista tai harjoituksiin tullessa pienten junioripelaajien huomioimisesta. Näin Jussi vastaili kysymyksiini.

1. Onneksi olkoon Champions cupin voitosta! Oliko hurjat juhlat ja miten paluu arkeen on sujunut?

– Kiitos kovasti! Juhlat oli hyvät ja asianmukaiset. Suurin juhlahan on itse kentällä aina mestaruuden ratkettua. Sen jälkeen toki juhlimme myös Ruotsissa ja laivamatkalla, jossa joukkue taustavoimineen sai olla yhdessä. Paluu arkeen tapahtui kuitenkin nopeasti ja treeneissä on menty taas miljoonaa.

2. Tiedän ihan omasta kotikokemuksestani kahden pelipojan isänä, että teitä katsotaan ylöspäin ja esiinnytään milloin kenenäkin teistä pelaajista olohuoneen lattiaa kulutettaessa ja haaveillaan siitä roolista, joka nyt esimerkiksi sinulla tällä hetkellä on. Kerro miltä tuntuu ja miltä ylipäätään tuntuu olla osa tätä familyä ja vieläpä miesten edustusjoukkueen kapteenina tällä hetkellä?

– No kapteenin roolista sen verran, että upeaa ja suuri kunniaan se toki on, mutta täytyy muistaa, että meillä on kapteenisto ja välillä tuntuu, että ollaan aika lähellä sitä unelmaa, että joukkueessa on 20 kapteenia. Ei näitä miehiä tarvitse esim. treeneissä potkia yrittämään enemmän. Itse otan kuitenkin roolini siinä suhteessa tosissani ja aiemmin siitä tuli otettua ehkä liikaakin stressiä. Se, että saa olla junnuille esikuvana on kyllä oikeasti aika makeaa. Joskin tavallaan myös hiukan omituista, kun itse en luonnollisestikaan koe olevani voitettujen pokaalien tai muun menestyksen seurauksena kuitenkaan yhtään sen tärkeämpi ihminen kuin kukaan muukaan. Mutta hienoa on se, jos se saa lapsia liikkumaan ja liikunnan pariin. Näen tämän esikuvahomman myös niin, että me aikuiset saamme valtavasti energiaa ja mielihyvää siitä, kun juniorit tulevat peleihimme ja seuraavat treenejämme kentän laidalla. Eli hyöty on kyllä molemminpuolista.

3. Teit finaalissa teidän toisen maalin. Sellainen taiturimainen ”Pihamainen” suoritus. Ei kiire mihinkään ja lähestulkoon ”sijoitus” etukulmasta. Sano nyt suoraan tuntuuko tuollaisessa pelissä maalin jälkeen erityisen hyvältä vai onko siinä niin kiinni hetkessä, että ei mieti juuri mitään muuta kuin seuraavaa vaihtoa?

– Enemmän siinä on innoissaan siitä, että joukkue saa maalin. Ei siinä auta haihatella. Mutta kyseisessä osumassa toki tapa millä maali tuli, nostaa itseluottamusta ja pelaajien tuuletellessa heidän hymystään näki, että hyvää teki kaikille. Mutta se unohtuu saman tien. Peli oli vasta alussa siinä vaiheessa.

4. Sinullakin sellaiset viime vuodet urallasi, että tuntuu, että kaikki mihin otat osaa, muuttuu kullaksi. Mistä sinä kaivat motivaation esim. tuleviin koitoksiin?

– No siis, maailmanmestaruuden ja tämän cupin voiton jälkeen toki tulee hetkeksi aika tyhjä olo. Mutta kun se pelkkä voittaminen ei ole tässä se juttu. Arjesta nauttiminen ja näiden mahtavien jätkien kanssa treenaaminen on upeaa. Ja itsensä kehittäminen on iso prosessi, joka ei pokaaleita katso. Tekeminen pitää kuitenkin saada taas hyvälle tasolle.

5. Olet työssäkäyvä, perheellinen huipputason pelaaja. Sen lisäksi ahkera somettaja. Mistä aika tähän kaikkeen?

– No tiukkaahan se tekee, myönnän sen. Ensinnäkin vaimolle ja perheelle valtava kunnia tästä. Myös työnantajalle kuuluu suuri kiitos joustavuudesta. Työni pyrin kuitenkin tekemään niin hyvin kuin pystyn, niin omatunto on puhdas ja annan sinne sitten takaisinkin. Rauhoittuakin pitää ja tarvitsen sen tunnin tai pari sitten illalla ja se voi olla vaikka leffan katsomista vaimon kanssa. Sometushommat voi tehdä myös sitten vaikka pelireissuilla. Mutta kyllähän siinä välillä on kikkailemista ajankäytön kanssa.

6. Mitäs tavoitteita tälle kaudelle on tästedes vai mennäänkö klassisesti peli kerrallaan?

– Kehittyä edelleen. Pelini on jo kohtuullisella tasolla, mutta aina voi parantaa. Enemmän kuitenkin kiinnostaa joukkueen tavoitteet ja tässä on vielä pari pystiä jakamatta. Joukkueena emme ole mitään tarkkaa tavoitetta asettaneet, mutta ei kai tässä muuta tavoitetta ole kuin aina peli kerrallaan voittaa ne. Pitää kuitenkin elää hetkessä ja tehdä arjessa hyvin hommia.

7. Mitäs vinkkejä sinä annat junioripelaajille?

– Mitä tahansa harrastaa, niin siitä pitää nauttia. Tavoitteellisemmaksi harrastuksen muututtua täytyy muistaa kuitenkin rentous ja toisaalta motivaatio, eli että leikkii sen pallon kanssa. Pihapelejä vaan paljon, sieltä ne vaistot ja taito tulee.

8. Olet asunut Tampereella jo vuosia. Joko tunnet itsesi tamperelaiseksi?

– No kyllä mä pyrin edelleen olemaan espoolainen. Tosin, Tampere on aivan loistava kaupunki ja vuosi vuodelta löytyy yhä vähemmän syitä haikailla takaisin Espooseen. Täällä, piti olla vuosi ja nyt on perhe ja omakotitalo täällä.

9. Oletko nuorempana pelannut muita lajeja ja seuraatko muita lajeja kuin tätä omaamme?

– Futista ja lätkää tuli pelattua. Tennistä seuraan ja biljardia. Nuorena pelasin oikeasti paljon bilistä. Siitä tykkään, mutta se aika, se vaan ei tahdo riittää. Golfiakin pelasin nuorempana, mutta se on nyt hiukan jäänyt.

10. Mitä odotat huomiselta ottelulta, jossa vastaan asettuu Karhut Porista?

– Vaikka on voitettu iso juttu, niin se ei tule tiputtamaan tekemisemme tasoa. Toivotaan, että tulee paljon katsojia. Me jatketaan kovaa duunia ja kaivetaan sieltä 3 pinnaa kotiyleisön tuella.

11. Mitä tulee mieleen ensimmäisenä nimestä Hannu Granroth?

– Hönö, suuri kunnioitus. Paljon olen kuullut juttuja, eli paljon on tapahtunut vuosien varrella. Paljon puhutaan Passosta ja täysin aiheesta. Täytyy siinä ohessa muistaa kuitenkin Hönön ja monen muun valtava merkitys tälle yhteisölle. Eli iso respect näille ihmisille!

Näin siis upea kapteenimme Jussi Piha. Lauantaina kannattaa tulla seuraamaan hänen ja muiden maailman parhaiden edesottamuksia klo 18 Tampereen areenalle. Classic – Karhut, tervetuloa!